Tyttäreni ovat tutustuttaneet minut Spotify -palveluun. Siinä levyhtiöt jakavat musiikkia laidasta laitaan. Olen tutustunut erityisesti klassisen musiikin tarjontaan, joka on myös erittäin runsasta ja monipuolista. Levytyksiä on aivan viime vuosista vuosikymmenien taakse. Minua miellyttää, että musiikkia voi selata myös albumeittain, joten kokonaiset teoksetkin löytyvät helposti.
Kyseessä on laillinen ja kaupallinen palvelu. Ainakin tässä vaiheessa palvelua saa käyttää vapaasti 20 tuntia kuukaudessa, jos vain kestää väliin tulevat mainokset ja hieman heikomman äänenlaadun.
Itse liityin maksulliseen, mutta mielestäni kohtuuhintaiseen, Premium-palveluun, joka tekee mahdolliseksi ladata musiikkia kännykkään ja kuunnella sitä myös offline-tilassa. Näin palvelua voi käyttää myös mobiilisti. Musiikin voi ostaa tiedostoina, jos haluaa kuunnella sitä erimerkiksi tavallisella mp3-soittimella tai muusta syystä haluaa itselleen musiikkitiedostot.
Muille Spotifyn käyttäjille voi myös jakaa soittolistojaan, jos haluaa. Minun Spotify-profiiliani pääsee katsomaan tästä.
Alla on pari blogia, jotka kirjoitin Sosiaalinen media ammatillisessa opetuksessa -kurssilla. Niissä voi olla jotain pohdittavaa sosiaalisen median käytöstä innostuneille ammattilaisille.
Suhtautuminen internetiin vaihtelee huolettomasta luottavaisuudesta synkkiin orwelilaisiin tulevaisuuden maalailuihin. Välillä on vaikea hahmottaa, missä aivan oikeasti mennään. Mutta mitä ilmeisimmin sähköinen asiointi, internet ja sähköpostien käyttö luovat uusia aikaisemmin tuntemattomia riskejä.
Paljon on puhetta siitä, että sosiaalisiin medioihin tulee suhtautua varovaisesti. Ei kannata paljastaa mitään sellaista, jonka ei halua olevan kaikkien luettavissa nyt ja tulevaisuudessa. Mutta kaikki riskit eivät toteudu pelkästään käyttäjän liiallisen avoimuuden vuoksi. Sähköpostiin tulee toinen toistaan arvovaltaisempien pankkien viestejä, joissa kehotetaan kirjautumaan sivustolle tietojen päivittämiseksi. Samoin tulee viestejä, joissa käsketään klikkaamaan liitetiedostoa, jossa on tärkeää informaatiota. Kaikki ei ole, miltä näyttää. Sähköisessä maailmassa on helppo luoda luotettavalta vaikuttavia näkymiä tavalla, joka vaatisi painotuotteelta erittäin kallista ja taitavaa väärentämistä.
Tietynlaiset tietoturvan perustaidot täytyy todellakin lisätä osaksi kansalaistaitoa. Pidättyvyys tietojen antamisessa ja riskiviestien tunnistaminen on osa tätä taitoa. Myös palomuurin ja virustorjunnan merkityksen ymmärtäminen on ratkaisevan tärkeää. Todennäköisesti nuoremmalla polvella on jo opittuna ymmärrys näiden seikkojen suhteen. On kuitenkin väärin olettaa, että kaikilla opiskelijoilla on luonteva suhde tietotekniikkaan. Etenkin aikuiskoulutuksessa on paljon ihmisiä, jotka ovat eläneet lapsuuttaan ja nuoruuttaan lankapuhelimen valtakaudella. Myöskään kaikki nuoret eivät ole vihkiytyneet tietotekniikan saloihin.
Käytettäessä sosiaalista mediaa opetuksessa, perehdytys tulisi rakentaa niin, että sen ”piilo-opetussuunnitelmana” on antaa tietoteknisiä kansalaistaitoja ja opettaa varovaisuutta. Tämä kuitenkin edellyttää, että opettajat ovat perillä näistä seikoista. Tällä hetkellä opettajakunnan valtaosa on lankapuhelimen aikakaudella koulutuksensa saaneita. Tietotekniikan taitoja on opeteltu sen verran kuin työssä selviäminen vaatii. Usein kuitenkin puuttuu kokonaisnäkemys, joka helpottaisi riskitekijöiden arviointia ja tunnistamista.
Laitteiden hankita opetuskäyttöön on tänä päivänä itsestään selvä asia. Jonkinlaista käyttökoulutustakin on saatavissa, mutta kuka huolehtii siitä, että ihmiset todella ymmärtävät, mitä ovat tekemässä? Työtä ja haasteita riittää. Laitteistoinvestoinnit ovat hallinnollisesti helppo asia. Kuitenkin, kun aletaan puhua työajasta ja koulutuksesta, aletaan tulla hallinnollisesti sumeamman logiikan piiriin. Nykyajan työelämänhän on ulosmitannut ns. löysät ja samalla vienyt useimmilta mahdollisuuden aidosti omaksua uutta ja kehittyä työssään työajalla.
Tutustuttuani erilaisiin web 2.0 alustoihin jäi päällimmäiseksi vaikutelmaksi se, että oleellista on kiinnittää huomiota laatuun. Näin on sekä sisällön että teknisen toteutuksen suhteen. On helppoa perustaa wiki, verkosto tai blogi, mutta paljon työläämpää on luoda siihen kiinnostavia sisältöjä ja kehittää sitä pitkäjänteisesti.
Ymmärrän varsin hyvin, että tämän Sosiaalinen media ammatillisessa opetuksessa – kurssin tarkoituksena on tutustuttaa meidät mahdollisimman moneen erilaiseen ympäristöön. Näin saamme yleiskuvaa siitä, missä tällä alueella mennään. Vei kuitenkin huomattavan paljon aikaa hahmottaa, mikä mihinkin liittyy. Jos lähtisin viemään tätä web 2.0. ilosanomaa eteenpäin esimerkiksi työyhteisössäni, tekisin sen yksi asia kerrallaan.
Käytännön opetustyössä niillä aloilla, joita itse edustan, eli lähinnä sosiaali- ja terveysala ja jossain määrin humanistinen ala, ollaan vielä kaukana web 2.0 maailmasta. Perinteisetkään oppimisympäristöt (Moodle, Blacboard) eivät ole vielä läheskään kaikille luonteva osa opetustyötä. Myös käsitys opettajuudesta voi jarruttaa innostusta prosessoida oppimista yhdessä opiskelijoiden kanssa. Tämä jäljessä kulkeminen tulee esiin usein asenteen tasolla uusien tuulien mitätöimisenä. Eräs tuttu fraasi ja mielestäni osittain paikkansa pitävä on: ”Minun opetusalueeni on sellainen, ettei sitä voi opettaa kuin aidossa vuorovaikutuksessa, eikä missään virtuaaliverkossa.”
Oli mielenkiintoinen kokemus, kun viime syksynä siirsimme osan potilaan kohtaamista käsittelevää opetusta verkkoalustalle. Muodostimme teemaryhmät, jotka myös tuottivat yhteenvedon keskustelustaan ja kirjallisuudesta. Aines oli juuri siitä, mistä usein sanotaan, ettei sitä voi opettaa kuin perinteisessä vuorovaikutustilanteessa. Yllätykseksemme ryhmissä syntyi erittäin syvällistä pohdintaa. Opiskelijat sitoutuivat työskentelyyn aidosti. Tätä auttoi varmasti se, että kyseessä oli ryhmä pitkän työuran tehneitä aikuisopiskelijoita, joille potilaan kohtaamisen kysymykset, kuten kärsimys ja kuolema, olivat työn arkipäivää. Toisaalta olisi voinut ajatella, että tämän ryhmän vähäisemmät tietotekniikkataidot olisivat synnyttäneet vastustusta ko. työtapaa kohtaan. Näin ei kuitenkaan käynyt.
Joka tapauksessa suurin osa opettajakuntaa on vielä kaukana web 2.0 maailmasta. On ironista, että juuri liian suuri innokkuus siirtää koulutusmaailma siihen voi olla pahin karhunpalvelus asialle. Ihmisen omaksumiskyky on rajallinen. Myös motivaatio kehittyä tietotekniikan verkkoympäristön saralla vaihtele suuresti. Kun postmodernit verkkoinnovaattorit maalailevat mystisen hämyisiä näkymiä uudesta uljaasta maailmasta kielellä, jota he tuskin itsekään ymmärtävät, samaan aikaan perusopettaja kävelee räntäsateessa Alepaan ostamaan rasvatonta maitoa ja meetvurstia.
Asiat täytyisi tarjoilla samalla tavalla kuin elefantti syödään: suupala kerrallaan. Tarjolle tulisi asettaa yksi asia ja antaa ihmisille aikaa omaksua se. Sitten siirrytään seuraavaan. Asioista tulisi myös tehdä mahdollisimman arkisia ja tavallisia. Minusta seuraava video oli loistava esimerkki siitä kuinka asiat arkipäiväistetään ja tehdään helpommin ymmärrettäväksi.
Sosiaalisten medioiden konsepti näyttää laajenneen myös nettiradion puolelle. Radionomy sivusto rarjoaa tällaista palvelua. Upotin sivun oikeaan laitaan yhden radiokanavan, joka soittaa pelkästään Mozartia.
Luin juuri teoksen, jossa oli käännetty uudelleen Mozarin kirjeet englanniksi (Robert Spaethling: Mozart’s Letters Mozart’s Life). Syntyi kuva nerokkaasta säveltäjästä, jonka kynästi virtasi jatkuvasti musiikkia. Välillä nerokasta, välillä ei aivan niin loisteliasta. Sosiaalisessa elämässään hän kuitenkin oli melko avuton ja hyväuskoinen. Hän ei pärjännyt kovassa pelissä, jota paikasta keisarin hovissa käytiin. Mielenkiintoinen kirja, joka ei millään tavalla anna vaikutelmaa, että Mozartin kuolemaan liittyisi mitään erityisen mystistä.
Mozart kuoli meidän näkökulmastamme nuorena, mutta tosiasiassa hänen aikanaan elinajan ennuste oli huomattavasti huonompi kuin tänään. Kuoleminen alle nelikymppisenä ei ollut mitenkään tavatonta siihen aikaan.
Lopuksi vielä yksi barokkimusiikkia soittava kanava. Kannatta tutustua.
Kimmeltie.net toimii webbihotellissa niin jouhevasti, että innostuin siirtämään tämänkin domainin sinne. Tämä oli helppoa siksi, että sopimukseen kuluu kolmen domainin käyttömahdollisuus. Yksi olisi siis vielä jäljellä. Päällepäin ei näy muita muutoksia kuin nopeampi sivujen latautuminen. Työhuoneen serverille jäävät vielä levytilaa syövä tiedostopalvelimet ja galleria.
Toivon mukaan nyt jää aikaa keskittyä sisältökysymyksiin. Hukkaan oman serverin ylläpito ei ole kuitenkaan mennyt, sillä ymmärrys palvelinten ja erilaisten verkkoratkaisujen suhteen on lisääntynyt tuskallisen hitaasti mutta varmasti.
Olen suorittanut opettajaopintojani viime kesästä asti. Nyt on meneillään mielenkiintoinen opintojakso: Sosiaalinen media ammatillisessa opetuksessa. Olen päässyt tutustumaan sosiaalisen median, wikien ja blogien maailmaan. Olen seikkaillut myös Second lifessä. Linkitän tähän Ning-blogini, joka toimii samalla oppimispäiväkirjana kurssilla.
Nimittäin webhotelliin. Toistuvat vaikeudet etenkin sähköpostin kanssa yhdistettynä vähentyneeseen motivaatioon istua aamuun asti koneella johtivat kimmeltien.net domainin muuttoon Zonerin webhotelliin. Palvelu on ollut ystävällistä ja ripeää. Hyvä alku ja toivottavasti loppu ymmärryksen ylittäville teknisille vaikeuksille.
Tämä vaivaisukko domaini jää edelleen laatikkoon työhuoneen nurkkaan, joten pientä virittelyä voi harrastaa edelleenkin. Tässä ei ole tuota kriittistä ja herkkää sähköpostia riesana.
Kävimme tänään isän kotitalossa Pitkämäessä Lapinlahdella. Talo on ollut autiona jo pitkään. Se oli kesäasuntonamme vanhempien vielä eläessä. Iloksemme huomasimme, että naapurimme oli kunnostanut vanhan tuulimyllyn, joka oli ollut kaatumaisillaan aikaisemmin.
Paluumatkalla pysähdyimme Kiukonmäessä ihailemaan ylämaan karjaa, jota kasvatetaan eräällä tilalla.
Olen myöntynyt sosiaalisten medioiden suuntaan sen verran, että olen vastannut myönteisesti muutamiin kaverikutsuihin Facebookissa. En ole kuitenkaan jaksanut kovasti notkua siellä, vaan olen keskittänyt energiani tämän blogin kehittelyyn, mikä sekin on ollut kovin vaatimatonta. Minut löytää kuitenkin osoitteesta: http://www.facebook.com/kari.ruotsalainen.
